Nojaan tuulta vasten paikallaan, annan kuljettaa

Kirjoittaminen on jäänyt, koska ne kepit tulivat, enkä pystynyt kuvaamaan. Tänään kävin mummilla kuvailemassa järkkärillä, jota en siis osaa yhtään käyttää. Tarkennukset ovat jossain ihan muualla kuin pitäisi yms. Mutta se ei haittaa, enkä havittele ammattikuvaajan titteliä. Tykkään kyllä kuvata, mutten liiemmin ehdi/jaksa harrastella. On muita tärkeämpiä juttuja! Kuvia on tulossa, mutta ensin vähän kuulumisia.

Nivelsiteet ovat nyt kahden viikon jälkeen alkaneet parantua ja vaikka välillä sattuukin, kävelen ilman keppejä, jes. Nilkka siis voi hyvin, mutta polvi pettää ja taipuu taaksepäin ja siksi nilkutan edelleen vähäsen, jalat kun ei kunnolla kanna. Jos joku tietää jonkun järkevän selityksen tälle, kertokaa ihmeessä. Odotan sitä, kun pääsen taas urheilemaan! Olokin tulee paremmaksi, kun ei kokoajan istu kotona koneella tai teeveen vieressä. 

Koulu on lähtenyt käyntiin ja kurja arki on saanut taas tuulta siipiensä alle. Mun arkeni on ollut aika raskasta ja väsyttävää, mutta olenhan minä koulussa jaksanut juuri ja juuri käydä. Onhan siellä kaverit. Miten teidän arki on lähtenyt käyntiin, onko vaikeutta jaksaa?

Siinä vähän huonettani, haluaisitteko siitä tarkempaa postausta?
Kommentoikaa ja kertokaa!

Mitäs tykkäsitte kuvista?

- Ella