Nojaan tuulta vasten paikallaan, annan kuljettaa

Kirjoittaminen on jäänyt, koska ne kepit tulivat, enkä pystynyt kuvaamaan. Tänään kävin mummilla kuvailemassa järkkärillä, jota en siis osaa yhtään käyttää. Tarkennukset ovat jossain ihan muualla kuin pitäisi yms. Mutta se ei haittaa, enkä havittele ammattikuvaajan titteliä. Tykkään kyllä kuvata, mutten liiemmin ehdi/jaksa harrastella. On muita tärkeämpiä juttuja! Kuvia on tulossa, mutta ensin vähän kuulumisia.

Nivelsiteet ovat nyt kahden viikon jälkeen alkaneet parantua ja vaikka välillä sattuukin, kävelen ilman keppejä, jes. Nilkka siis voi hyvin, mutta polvi pettää ja taipuu taaksepäin ja siksi nilkutan edelleen vähäsen, jalat kun ei kunnolla kanna. Jos joku tietää jonkun järkevän selityksen tälle, kertokaa ihmeessä. Odotan sitä, kun pääsen taas urheilemaan! Olokin tulee paremmaksi, kun ei kokoajan istu kotona koneella tai teeveen vieressä. 

Koulu on lähtenyt käyntiin ja kurja arki on saanut taas tuulta siipiensä alle. Mun arkeni on ollut aika raskasta ja väsyttävää, mutta olenhan minä koulussa jaksanut juuri ja juuri käydä. Onhan siellä kaverit. Miten teidän arki on lähtenyt käyntiin, onko vaikeutta jaksaa?

Siinä vähän huonettani, haluaisitteko siitä tarkempaa postausta?
Kommentoikaa ja kertokaa!

Mitäs tykkäsitte kuvista?

- Ella

Arkeen palaaminen

Heippa taas! Viimeinen kesälomapäivä lopuillaan ja huomenna palataan siihen karuun arkeen. Onhan se silti kiva päästä rutiineihin kiinni, saada unirytmi tasattua muutaman väsymystäyteisen päivän kuluessa. Lukion toinen vuosi lähtee käyntiin aika pahalla jaksolla, mutta pari hyppytuntia kuitenkin on onneksi. Tosin iso väli tuntien keskellä on todella ärsyttävää. En ymmärrä miten jaksan, olen niiiiiiiiin väsynyt ja kesä meni niiiiiiin nopeaan. En ehtinyt levätä lähes yhtään. Huomenna tulee kouluumme siis uudet alkavat, varmasti joku lukioista, jännittääkö? Ei se niin paha kuitenkaan ole, mutta ruokailujärjestelmät ja wilman lukujärjestykset kusee.. Ainakin viime vuonna. Kyllä siihen tottuu, kun joka päivä käy rutiinit läpi. Mä olen vähän huolestunut omasta puolestani huomisesta, koska lauantaina sattui kolari, jossa auto ajoi pihatieltä päin minua, kun minä ajoin skootterilla suoraan. Ei siinä mitään. Lensin hienon ilmavoiltin ja meinasi niskat mennä, joten pahemminkin olisi voinut käydä. Siinä sokissa olin huonossa jamassa ja jätettiin sitten kutsumatta poliisit, vaikka olisi tarvinnut, ettei syntyisi väärinkäsityksiä. Toivottavasti saadaan asia hoidettua. Olen siis huolissani, koska jalastani repesi nivelsiteet ja ottivat pienen luunpalan mukaan. Onneksi ei murtunut, mutta nivelsiteetkään eivät ole mikään helppo juttu. Kerran on kunnolla mennyt ja nyt meni vielä pahemmin. Fysioterapia ei kauheasti auttanut ja kävelen väärin ja siksi kipeytyy. Nytkään kävely ei onnistu todellakaan ilman keppejä ja on tönkkökönkkö olo. En saa tehdyksi mitään ja vain makaan. Ystävä tulee tänään vähän piristämään. ♥ Päivystysreissu kesti reilu neljä tuntia, ihan hirveetä kärsivällisyyden koettelemista.

Sanoin jo viime postauksessa, että olen huono pitämään kameraa mukana ja näin se on. Kuvasaldoa on siis vähän. Postaukset saattavat juuri siksi jäädä harvoiksi. Yritän parhaani kumminkin!

Tein parille ystävälle geelikynnet ja lisää tulee!

Mustaa, turvotusta, kepit, tukiside ja kipulääkkeitä.

Tässä tämä tälläkertaa, toivottavasti arkeen palaaminen sujuu sekä teillä että minulla smoothisti! Vaikka tuskin..

- Ella

Blogin muodonmuutos

Heivaan hei. Muokkasin nyt blogin ulkoasua ja muutin nimen sekä osoitteen. Ulkoasu on myönnettävästi könkkö ja aion muokata sitä varmaan, kun vaan saan aikaiseksi. Blogistani yritän siis tehdä kuvapainotteisen. Kuvathan kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Olen alkanut saamaan elämänlangasta kiinni ja toivon, että pian saan siitä vielä paremman otteen. Haluan tehdä elämästäni sellaista, kuin haluankin sen olevan. Haluan toteuttaa haaveita, kokea onnistumisen tunteita ja kaikkein tärkeimpänä, nauttia elämästä! Tällä hetkellä olen osastolla ja vaihdatan lääkkeitä, mutta tuskin enää kauaa. Haluan lähteä ottamaan rennosti ja tämän postauksen jälkeen voisin niin tehdäkin. Eläkää, naurakaa ja nauttikaa toistenne seurasta. Elämä ei ole liian pitkä! Ja lopuksi niitä lupaamiani kuvia.

Itsetehdyt geelikynnet part 2.

IsoAkuli.

Rakkausrakkausrakkauskengät.

Toivottavasti tykkäsitte, kommentoikaa ihmeessä!
Xoxo Ellaau